DWDM ja OTN ovat kaksi teknistä järjestelmää, jotka on kehitetty aallonpituusjakotekniikalla viime vuosina: DWDM:ää voidaan pitää edellisenä PDH:na (point-to-point-lähetys), ja online- ja offline-palvelut täydennetään ODF:llä kovien jumpperien kautta;OTN on kuin SDH (erityyppiset verkot), jolla on ristikytkentätoiminto (olipa kyseessä sitten sähkökerroksen tai optisen kerroksen ristikytkentä).
ALL IP:n prosessin jatkuvan kiihtymisen myötä OTN on tällä hetkellä valtavirtaa valittaessa laitteita verkon rakentamisen alkuvaiheessa riippumatta kansallisesta runkoverkosta, maakunnan runkoverkosta tai paikallisverkon WDM-järjestelmästä.OTN-laitteet ovat vähitellen korvanneet DWDM-laitteet ainutlaatuisine etuineen (samanlainen kuin SDH-laitteet korvaavat PDH-laitteet).Uutena teknologiana ja uutena tuotemuotona OTN:stä on tullut nykyisen teollisuuden painopiste.Tässä artikkelissa analysoidaan ja vertaillaan DWDM-, OTN-laitteita ja -tekniikkaa.
1 DWDM:n ja OTN:n peruskäsitteet
Palveluvaatimusten ja rakeisuuden muuttuessa on välttämätöntä multipleksoida suurirakeiset palvelut optisten kuitujen kautta (yksikuituinen tai kaksikuituinen) ja jakaa ne sitten eri aallonpituuksille pitkän matkan siirtoa varten.Aallonpituusjakoinen multipleksointitekniikka syntyy ajat vaativat.
DWDM on aallonpituusjakomultipleksointia (Wavelength Division Multiplexing), joka multipleksoi eri aallonpituuksilla olevia optisia signaaleja samaan kuituun lähetystä varten.WDM-tekniikka on erittäin kypsä perinteinen aallonpituusjakotekniikka yli kymmenen vuoden ajan.Se voidaan jakaa kahteen erittelyyn: harva aallonpituusjakoinen multipleksointi (CWDM), suurella aallonpituusvälillä (20 nm);tiheä aallonpituusjakoinen multipleksointi (DWDM), pienellä aallonpituusvälillä (vähemmän tai yhtä suuri kuin 0,8 nm).CWDM:n lyhyen siirtoetäisyyden vuoksi eri operaattoreiden olemassa olevissa siirtoverkoissa on käytössä suuri määrä DWDM-laitteita.
Avoin DWDM-järjestelmä koostuu seuraavista osista: OTM suorittaa palvelun lataamisen ja purkamisen optisen linjan pääteasemalle, OA viimeistelee multipleksoidun signaalin puhtaan optisen relevahvistuksen käsittelyn optisen linjan vahvistusasemalle ja OTU suorittaa ei-standardin aallonpituussignaalivalo, joka täyttää standardin aallonpituuden signaalivalon G .694.1(2) aallonpituuden muunnosfunktion, OMU/ODU: viimeistelee kiinteän aallonpituuden G.694.1(2) signaalivalon multipleksoinnin/demultipleksoinnin, OBA (tehovahvistin) parantaa yhdistetyn optisen signaalin tehoa lisäämällä, mikä lisää kunkin aallonpituuden optista lähtötehoa, ja OPA (esivahvistus) parantaa kunkin aallonpituuden vastaanottoherkkyyttä lisäämällä sisääntulomultipleksoidun signaalin optista tehoa.
OTN on optinen kuljetusverkko (Optical Transport Network), joka tunnetaan myös nimellä OTH (Optical Transport Hierarchy) ITU-T:ssä.Se kehitettiin perinteisen aallonpituusjaon pohjalta ja siinä yhdistettiin DWDM:n ja SDH:n edut.Se yhdistää optisen alueen ja sähköisen alueen käsittelyn edut, tarjoaa valtavan siirtokapasiteetin, täysin läpinäkyvän päästä päähän -aallonpituus/aliaallonpituusyhteyden ja kantoaaltotason suojauksen, ja se on erinomainen tekniikka laajakaistaisten suurten hiukkasten palvelujen lähettämiseen.Viimeisen viiden vuoden aikana operaattorit ovat ottaneet OTN-laitteita käyttöön laajasti eri siirtoverkoissa.
2 DWDM:n ja OTN:n teknisten ominaisuuksien vertailu
Vaikka DWDM-järjestelmä parantaa huomattavasti optisten kuitujen siirtotehokkuutta ja tukee suurirakeisten palveluiden siirtoa, aallonpituusjakotekniikan rajoituksista johtuen aallonpituudet konfiguroidaan pisteestä pisteeseen, eikä niitä voida säätää dynaamisesti.Resurssien käyttöaste ei ole korkea, eikä palvelun sopeuttamisen joustavuus riitä.Liiketoiminnan kulku on muuttunut, ja siihen on erittäin monimutkaista sopeutua.DWDM-palveluiden välinen aikataulutus on pääasiassa ODF:n fyysistä aikataulutusta.Verkonhallinta valvoo vain optisen kerroksen suorituskykyä (verkonhallintatavuja on vähän ja verkonhallintatiedot yksinkertaiset), vianmääritysmenetelmiä on vähän ja ylläpitovaikeudet ovat korkeat.
OTN perii DWDM:n suuren kapasiteetin lähetystoiminnon ja sillä on joustavat optoelektroniset liitosaikataulut ja suojausominaisuudet.Ottamalla käyttöön ROADM-teknologian, OTH-teknologian, G.709-kapseloinnin ja ohjaustason, se ratkaisee perinteisten WDM-verkkojen ongelman ilman aallonpituuden/aliaallonpituuden palvelun aikataulutusominaisuuksia., Heikko verkkokyky, heikko suojauskyky ja muita ongelmia.Sähköinen kerros toteuttaa osa-aallonpituuksiin perustuvan ajoituksen (kuten GE, 2,5 G, 10 G, 40 G, 100 G hiukkaset), ja optisen kerroksen ajoitus perustuu pääasiassa 10 G, 40 G tai 100 G aallonpituuksiin, joissa kaistanleveys on korkea;siinä on runsaasti overhead-tavuja, ja sen OAM /P-funktio on vahvempi kuin WDM.
Lisäksi OTN:ää ja DWDM:ää voidaan käyttää yhteisesti optisella kerroksella, erona on, että OTN:ssä on sähköinen kerrosalikehys.Siksi joihinkin olemassa olevan verkon DWDM-laitteisiin on lisätty elektroniset ristikytkentäalikehykset ja ne päivitetään OTN:ään.
3 DWDM- ja OTN-verkon vertailu
OTN:n ja DWDM:n sekaverkko menettää OTN:n edut (kehysrakenne eroaa perinteisestä WDM:stä ja yhteydellä on vaikutusta).
Koska OTN-optinen ristikytkentä on pääosin toteutettu ROADM-moduulilla (ladattuna WSS-kytkimellä), ROADM:n korkea hinta huomioon ottaen OM/OD:ta ja OADM:ää käytetään muodostamaan rengasverkko ja ketjuverkko OTN-verkotuksessa.
Ketjutetuissa verkoissa (kuten pitkän matkan runkojohdot) OTN:n edut eivät välttämättä täysin ilmene suhteellisen kiinteistä välipalveluista ja suojausmenetelmistä johtuen, mutta joissain asioissa on silti etuja (korkea kanavatehokkuus johtaa alhaisempiin kustannuksiin kuin perinteinen WDM), nykyinen runkoverkko käyttää enimmäkseen DWDM:ää ja OTN:ää päällekkäiseen verkkoon.
Paikallisverkon osalta, koska palveluita on kytkettävä usein, verkon rakennetta muutetaan ja ajoitetaan usein ja suojaustapaa on muutettava joustavasti, perinteinen WDM ei välttämättä pysty siihen.OTN-verkon käytön edut ovat itsestään selviä.
OTN tarjoaa mahdollisuuden hallita jokaisen kuidun jokaista aallonpituutta, ja OTN voi mukautua paremmin tulevaan verkkokehitykseen.
4 DWDM- ja OTN Bearer -palvelujen vertailu
Sähköisen OTN-jakoristikon kysyntä johtuu yksiaaltoisen 10G-nopeuden syntymisestä.Kun kanava saavuttaa 10 Gt, sen OTU voi kuljettaa 4*2,5G tai 8-9 GE:tä;DWDM ottaa käyttöön point-to-point-menetelmän.Jos palvelun kysyntä on pieni, OTU-investointi näyttää turhalta.Tätä varten on tarpeen ottaa käyttöön ristikytkentätoiminto, joka on samanlainen kuin SDH DWDM:ssä, jotta voidaan kehittää OTN:n sähköistä ristikytkentätoimintoa.
OTN:llä on sähköinen jakokyky, eli alinopeuden jakokyky kanavaa kohti (kuten SDH).Samanaikaisesti optinen ristikytkentä ja sähköinen ristikytkentä ovat toisistaan riippumattomia.Jos on olemassa optinen ristikytkentämahdollisuus, mutta ei sähköistä ristikytkentää tai sähköinen ristikytkentä ilman optista ristikytkentää, sitä voidaan kutsua OTN:ksi.
Verkon rakentamismallien (kustannus, palveluhiukkas- ja virtaussuunta) eroista johtuen sähköistä crossover-menetelmää käytetään enimmäkseen Kiinassa ja optista crossover-menetelmää enimmäkseen ulkomailla.
5. Päätelmät
Yllä olevan analyysin ja vertailun avulla voidaan nähdä, että OTN ja DWDM ovat merkittävästi erilaisia tekniikan ja sovelluksen suhteen.Ristikytkentäkapasiteetin, palvelun tarkkuuden ja verkon joustavuuden näkökulmasta OTN on erittäin tehokas ja pystyy paremmin vastaamaan tulevaisuuden verkkojen ristiinliittämisen tarpeisiin.
OTN-järjestelmän palvelun siirron läpinäkyvyyden, vahvan virheenkorjauskyvyn, joustavan optisen/sähköisen kerroksen ajoituskyvyn, ylläpidon hallintakyvyn ja laitekapasiteetin skaalautuvuuden (80*100G laitteisto on nyt kaupallistettu), eri siirtoverkkojen ansiosta OTN-laitteiden käyttöönotto on muuttua väistämättömäksi.
Postitusaika: 25.10.2022